ProZ.com translation contests »
2014 annual ProZ.com translation contest: "Celebrations" » English to Finnish » Entry #19117


Source text in English

Translation #19117

Who cast that first fateful tomato that started the La Tomatina revolution? The reality is no one knows. Maybe it was an anti-Franco rebellion, or a carnival that got out of hand. According to the most popular version of the story, during the 1945 festival of Los Gigantes (a giant paper mâché puppet parade), locals were looking to stage a brawl to get some attention. They happened upon a vegetable cart nearby and started hurling ripe tomatoes. Innocent onlookers got involved until the scene escalated into a massive melee of flying fruit. The instigators had to repay the tomato vendors, but that didn't stop the recurrence of more tomato fights—and the birth of a new tradition.

Fearful of an unruly escalation, authorities enacted, relaxed, and then reinstated a series of bans in the 1950s. In 1951, locals who defied the law were imprisoned until public outcry called for their release. The most famous effrontery to the tomato bans happened in 1957 when proponents held a mock tomato funeral complete with a coffin and procession. After 1957, the local government decided to roll with the punches, set a few rules in place, and embraced the wacky tradition.

Though the tomatoes take center stage, a week of festivities lead up to the final showdown. It's a celebration of Buñol's patron saints, the Virgin Mary and St. Louis Bertrand, with street parades, music, and fireworks in joyous Spanish fashion. To build up your strength for the impending brawl, an epic paella is served on the eve of the battle, showcasing an iconic Valencian dish of rice, seafood, saffron, and olive oil.

Today, this unfettered festival has some measure of order. Organizers have gone so far as to cultivate a special variety of unpalatable tomatoes just for the annual event. Festivities kick off around 10 a.m. when participants race to grab a ham fixed atop a greasy pole. Onlookers hose the scramblers with water while singing and dancing in the streets. When the church bell strikes noon, trucks packed with tomatoes roll into town, while chants of "To-ma-te, to-ma-te!" reach a crescendo.

Then, with the firing of a water cannon, the main event begins. That's the green light for crushing and launching tomatoes in all-out attacks against fellow participants. Long distance tomato lobbers, point-blank assassins, and medium range hook shots. Whatever your technique, by the time it's over, you will look (and feel) quite different. Nearly an hour later, tomato-soaked bombers are left to play in a sea of squishy street salsa with little left resembling a tomato to be found. A second cannon shot signals the end of the battle.
Kuka heitti ensimmäisen kohtalokkaan tomaatin, joka käynnisti Tomatina -vallankumouksen? Kukaan ei todellisuudessa tiedä sitä. Kyseessä oli ehkä Francoa vastustanut vallankumouksellinen tai hallinnasta riistäytynyt karnevaali. Tarinan suosituimman version mukaan vuoden 1945 Los Gigantes (valtavien paperimassanukkien paraati) –festivaalin aikaan jotkut paikalliset halusivat huomiota herättääkseen järjestää tappelun. He sattuivat olemaan vihanneskärryn luona ja alkoivat viskoa kypsiä tomaatteja. Viattomat katselijat tulivat vedetyiksi mukaan, ja lopulta tilanne kehittyi valtavaksi ilmassa lentävien hedelmien lähitaisteluksi. Villitsijöiden täytyi korvata tomaatinmyyjille, mutta se ei estänyt uusien tomaattisotien puhkeamista – ja uuden tradition syntymistä.

Kurittomuuden leviämistä pelänneet viranomaiset määräsivät joukon kieltoja, joita he sitten lievensivät ja lopulta määräsivät uudelleen 1950-luvulla. Vuonna 1951 lakia rikkoneet paikalliset pantiin vankilaan kunnes yleinen vastustus vaati heidän vapauttamistaan. Kaikkein kuuluisin tomaattikieltojen vastainen mielenilmaus tapahtui vuonna 1957, kun kannattajat järjestivät tomaatille täydelliset teeskennellyt hautajaiset arkkuineen ja kulkueineen. Vuoden 1957 jälkeen paikallishallinto päätti antaa periksi, antoi joitakin määräyksiä ja otti omakseen omalaatuisen tradition.

Vaikka tomaatit ovatkin pääosassa, viikon mittaiset juhlallisuudet johtavat loppuhuipentumaan. Siinä juhlitaan Buñolin suojelupyhimyksiä, Neitsyt Mariaa ja Pyhää Louis Bertrandia katukulkueilla, musiikilla ja ilotulituksilla espanjalaisten omaan iloiseen tyyliin. Tulossa olevaan mellakkaan kootaan voimia mahtavalla paellalla, jota tarjotaan taistelua edeltävänä iltana. Kyseessä on tyypillinen valencialainen ruokalaji, joka koostuu riisistä, meren antimista, sahramista ja oliiviöljystä.

Nykyään tähän vapaamuotoista festivaalia on hiukan järjestelty. Järjestäjät ovat jopa kehittäneet erityisesti tätä vuotuista tapahtumaa varten joukon pahanmakuisia tomaattilajikkeita. Juhlallisuudet alkavat noin kello 10 aamulla, kun osanottajat rynnistävät kilpaa kurottelemaan rasvatun pylvään päähän kiinnitettyä kinkkua. Katsojat ruiskuttavat kilpailijoita vedellä ja huutavat ja tanssivat kaduilla. Kun kirkonkellot lyövät keskipäivän merkiksi, kaupunkiin vyöryy tomaateilla kuormattuja autoja, ja "To-ma-te, to-ma-te!"-huudot yltyvät huippuunsa.

Päätapahtuma alkaa vesitykin pamauksella. Se merkitsee vihreää valoa kaikkien osallistujien väliselle tomaattien murskaamiselle ja heittelemiselle. On tomaattien kaukolaukaisijoita, lähitaistelijoita ja keskimatkan koukkuheittäjiä. Valitsitpa minkä tahansa tekniikan, näytät (ja tunnet) lopussa olevasi aivan erilainen. Vajaan tunnin kuluttua tomaattien likaamat pommittajat jätetään pelaamaan kadun tomaattimössöön, josta ei voi enää tunnistaa yhtään tomaattia. Toinen tykinlaukaus ilmoittaa taistelun päättyneen.


Discuss this entry