Who cast that first fateful tomato that started the La Tomatina revolution? The reality is no one knows. Maybe it was an anti-Franco rebellion, or a carnival that got out of hand. According to the most popular version of the story, during the 1945 festival of Los Gigantes (a giant paper mâché puppet parade), locals were looking to stage a brawl to get some attention. They happened upon a vegetable cart nearby and started hurling ripe tomatoes. Innocent onlookers got involved until the scene escalated into a massive melee of flying fruit. The instigators had to repay the tomato vendors, but that didn't stop the recurrence of more tomato fights—and the birth of a new tradition.
Fearful of an unruly escalation, authorities enacted, relaxed, and then reinstated a series of bans in the 1950s. In 1951, locals who defied the law were imprisoned until public outcry called for their release. The most famous effrontery to the tomato bans happened in 1957 when proponents held a mock tomato funeral complete with a coffin and procession. After 1957, the local government decided to roll with the punches, set a few rules in place, and embraced the wacky tradition.
Though the tomatoes take center stage, a week of festivities lead up to the final showdown. It's a celebration of Buñol's patron saints, the Virgin Mary and St. Louis Bertrand, with street parades, music, and fireworks in joyous Spanish fashion. To build up your strength for the impending brawl, an epic paella is served on the eve of the battle, showcasing an iconic Valencian dish of rice, seafood, saffron, and olive oil.
Today, this unfettered festival has some measure of order. Organizers have gone so far as to cultivate a special variety of unpalatable tomatoes just for the annual event. Festivities kick off around 10 a.m. when participants race to grab a ham fixed atop a greasy pole. Onlookers hose the scramblers with water while singing and dancing in the streets. When the church bell strikes noon, trucks packed with tomatoes roll into town, while chants of "To-ma-te, to-ma-te!" reach a crescendo.
Then, with the firing of a water cannon, the main event begins. That's the green light for crushing and launching tomatoes in all-out attacks against fellow participants. Long distance tomato lobbers, point-blank assassins, and medium range hook shots. Whatever your technique, by the time it's over, you will look (and feel) quite different. Nearly an hour later, tomato-soaked bombers are left to play in a sea of squishy street salsa with little left resembling a tomato to be found. A second cannon shot signals the end of the battle. | Ken heitti sen ensimmäisen kohtalokkaan tomaatin joka aloitti La Tomatinan vallankumouksen? Todellisuudessa kukaan ei tiedä. Ehkä se oli Francon vastainen mellakka, tai käsistä karannut karnevaali. Tarinan suosituimman version mukaan, vuoden 1945 Los Gigantes (valtava paperimassa nukketeatteriparaati), paikalliset ihmiset yrittivät lavastaa tappelun saadakseen huomiota. He löysivät itsensä vihanneskärryn läheltä ja he alkoivat heitellä ympäriinsä kypsillä tomaateilla. Viattomia ohikulkijoita sekaantui hässäkkään kunnes siitä tuli massiivinen taistelu tomaatti pääaseena. Tappelun aloittajien oli maksettava tomaattien myyjille, mutta se ei pysäyttänyt tapahtuman uusiutumista ja näin syntyi uusi perinne. Pelokkaina vallattomasta eskaloitumisesta, auktoriteetit uudelleenesittivät lakiehdotuksia, rauhoittuivat ja sitten asettivat erilaisia kieltoja 1950-luvulla. Vuonna 1951, paikalliset jotka eivät totelleet lakia, vangittiin kunnes kansa anoi heidän vapautuksensa. Kaikista kuuluisin tomaattiaiheinisten kieltojen herjaus tapahtui vuonna 1957 jolloin sen kannattajat pitivät vale-tomaatti-hautajaiset josta löytyi arkku ja kulkue. Tämän jälkeen paikallinen hallitus päätti säilyttää tapahtuman asettamalla muutaman säännön koskien tapahtumaa, jonka jälkeen he päästivät sen valloilleen. Vaikkakin tomaatit vievät kaiken huomion, viikon pituisen festivaalin päätyttyä juhlitaan Buñolin kannattajien pyhimyksiä, neitsyt Mariaa sekä St. Louis Bertrandia paraateilla, musiikilla sekä ilotulitteilla Espanjalaiseen iloiseen tapaan. Säästelläkseen voimia loppuhuipentumaan, taistelun aattona tarjoillaan valencialainen ateria "pella", jonka sisältä löytyy riisiä, meriruokaa, sahramia ja oliiviöljyä. Tänä päivänä tässä tapahtumassa on rajaa ja järjestystä. Järjestäjät ovat menneet niinkin pitkälle että he ovat jalostaneet erikoisen lajitelman syömäkelvottomia tomaatteja tämän tapaiselle jokavuotiselle tapahtumalle. Juhliminen alkaa noin 10.00 jolloin osanottajat kisaavat rasvaisen pylvään huipulle ottaakseen sinne kiinnitetyn kinkun. Kun kirkon kello kertoo keskipäivän saapuneen rekat täynnä tomaatteja saapuvat kaupunkiin samalla kun yleisö huutaa: "To-ma-te, to-ma-te!". Sitten, vesitykillä ammuttaessa, päätapahtuma alkaa. Eli toisin sanoen kaikki alkavat heitellä tomaatteja muita osanottajia vastaan. Pitkän matkan tomaatin heittäjät, lähietäisyyden tulittajat sekä keskimatkan pommittajat. Tekniikalla ei ole väliä, sillä tapahtuman jälkeen sinä näytät ja tunnet olosi erilaiseksi. Noin tunti sen jälkeen kun tapahtuma alkoi, tomaatin peitossa olevat pommittajat jätetään kadulle leikkimään kaduilla aaltoilevaan tomaattimössöön. Kun vesitykki laukaistaan toisen kerran, on taistelu loppunut. |